Isis:n Bataclan-teatteriin tekemän terrori-iskun seuraukset Passage Saint-Pierre Amelot’lla Pariisissa.
Perjantaina marraskuun 13. päivänä 2015 Pariisissa tehtiin kuusi terrori-iskua. Niissä kuoli yhteensä 132 ihmistä. Boulevard Voltairen ja Passage Saint-Pierre Amelot’n kulmassa sijaitsevaan Bataclan-teatteriin tehdyssä iskussa uhreja oli 90. Sunnuntaina 15.11. Helsingin Sanomat julkaisi kymmenen sivun kokonaisuuden terrori-iskuista, joista jihadistijärjestö Isis otti vastuun. Ensimmäisen aukeaman otsikossa luki Verijäljet kadulla tekivät tragedian todeksi. Otsikko viittasi terrori-iskujen jälkeisenä aamuna Passage Saint-Pierre Amelot’lla näkemiini verisiin kengänjälkiin ja kuivuneeseen vereen. Olin lähtenyt samalla kadulla sijaitsevasta asunnostani La Gaîté lyrique -konserttisaliin kaksi tuntia ennen terrori-iskua. Kukaan ei saanut poistua konserttisalista ennen kello kolmea lauantaiyönä. Passage Saint-Pierre Amelot suljettiin terrori-iskun jälkeen, ja pääsin kotiin vasta seuraavana aamuna.
Kerroin lauantaiaamuna Facebook-päivityksessäni verisistä jäljistä kotikadullani. Kirjoitin asuvani muutaman kymmenen metrin päässä Bataclan-teatterista. Statuspäivitykseni jälkeen suomalaiset lehdet ja media ottivat minuun yhteyttä. Helsingin Sanomien toimittaja Petja Pelli soitti lauantai-iltapäivänä. Sovimme tapaavamme eristetyn alueen rajalla, Rue Oberkampfin ja Boulevard Richard Lenoirin kulmassa sijaitsevassa bistrossa. Ennen tapaamista kuvasin katua ensimmäisen kerran terrori-iskun jälkeen. Olin päättänyt aloittaa uuden teoksen kuvaamisen terrori-iskun jälkeisenä lauantaina tuottaja Mirka Flanderin kehotuksesta. Otin ensimmäisen kuvan katutason asunnostani ikkunan läpi huomattuani kadulla verisen jäljen. Lähtiessäni tapaamiseen lauantai-iltapäivänä näin oikean jalan kengän jättämiä verisiä jalanjälkiä ikkunoideni edessä. Kerroin Pellille, kuinka joku oli juossut edellisenä yönä lujaa kadullamme asuntoni ohi. Sunnuntain Helsingin Sanomissa luki: Ihan kuin joku olisi maalannut jalkapohjan verellä. Oikean jalan kuvat olivat kaukana toisistaan.
Tarkastelen artikkelissani keskeneräistä videoinstallaatiotani, joka kertoo Bataclan-teatterin terrori-iskusta ja Passage Saint-Pierre Amelot’sta iskun jälkeen. Teos valmistuu marraskuussa 2017 Turku Biennaaliin. Juuri tämä hetki ja paikka tuottavat videoinsastallaatioon näkökulman, joka on etääntynyt alkuperäisestä suunnitelmasta ja käsikirjoituksesta mutta joka ei ole vielä kiinnittynyt teoksen lopulliseen rakenteeseen, muotoon ja sisältöön. Vaikka videoinstallaationi perustuu käsikirjoitukseen, vaikuttaa teoksen leikkausprosessissa syntyvä rakenne myös sisältöön, siihen kuinka teosta katsotaan ja kuinka se koetaan. Teosta ei voi irrottaa niistä paikoista ja tiloista, joissa se on kuvattu ja jossa se tullaan esittämään. Jokainen yleisö, paikka ja tila tuottavat ja muokkaavat teosta. Mitään autonomista videoinstallaatiota ei ole olemassa. Teos on olemassa väliaikaisesti ainoastaan tietyssä esityspaikassa satunnaisen yleisön katsottavana. Esityspaikka vaikuttaa aina teosteni muotoon; ei ole olemassa mitään yhtä lopullista ja todellista muotoa.
Artikkeli on julkaistu aiemmin nimellä Raja – 19, 32, 38 ja 39. Isisin tekemästä terrori-iskusta ja väkivallasta kertovan videoinstallaation keskeneräisyydestä Taidehistorian seuran tieteellisessä Tahiti-verkkolehdessä (1/2017). Artikkeli on vertaisarvioitu. Suomen kielen oikoluku: Emmi Ketonen / Aboa Vetus & Ars Nova.