Terrori-isku Bataclan-teatteriin / paikaltaan siityneet identiteetit -tutkimusartikkeli on julkaistu Kuvataideakatemian tohtoriohjelman Etappeja-kirjassa.
Marraskuun 13. päivänä 2015 Isis teki Pariisissa kahdeksan terrori-iskua, joissa kuoli yhteensä 132 ihmistä. Asuin kahdenkymmenen metrin päässä iskun yhdestä kohteesta, Bataclan-teatterista. Teatterissa ja sen viereisillä kaduilla kuoli 90 ihmistä. Teatteria ympäröivä alue ja läheiset kadut suljettiin iskun jälkeen. Eristys purettiin kotikadultani, Passage Saint-Pierre Amelot’lta, kun iskusta oli kulunut kymmenen päivää ja tekninen rikostutkinta saatettu loppuun. Tutkimustekstini keskittyy analysoimaan terrori-iskun muokkaamaa Bataclan-teatterin ympäristöä.
Pohdin, millä tavoin isku muutti pariisilaisten ja ranskalaisten havaintoja ja käsityksiä teatteria ympäröivästä alueesta ja Pariisista. Tarkastelen, kuinka iskut tuottivat niitä identiteettejä ja sosiaalisia subjekteja, joille muodostui jokin suhde terroritekoon, teatteriin, sitä ympäröiviin katuihin ja uhreihin. Suhde terrorismiin voi tarkoittaa terrorismin tuottamaa traumaa ja terrorismidiskurssiin osallistumista. Etäisyys ja paikka eivät ole määrääviä vaan yksilön kokemus terrorismista, yksin, sosiaalisen yhteisön jäsenenä ja osana kuvitteellista yhteisöä.
Lähtökohtani on ajatus terrorismin ja terrorin kulttuurisesti rakentuneesta luonteesta, mutta siitä huolimatta korostan, että terrorismi ei asettu tekona diskurssien sisälle. Terrori ja terrorismi eivät perustu yhteiskunnassa vaikuttaviin diskursseihin, vaan jättäytyvät niiden ulkopuolelle uhkaamalla väkivallalla ja käyttämällä sitä. Ajatus kulttuurisesta rakentumisesta liittyy myös identiteetteihin ja subjekteihin, joita terrorismikokemukset ovat tuottaneet ja siirtäneet aiemmalta paikaltaan.
Nostan esiin kansainväliset situationistit ja heidän ajattelunsa, jota peilaan suhteessa Bataclan-teatterin terrori-iskuun sekä pariisilaisten ja ranskalaisten terrori-iskun jälkeiseen toimintaan. Iskun jälkeen Bataclan-teatterin ympäristöön tuotiin sadoittain terrori-iskuun ja kuolemaan liittyviä kirjoituksia ja kuvia. Situationistit keskittyivät tutkimaan kaupunkia, tiettyjä valittuja paikkoja ja niiden ilmapiiriä. He tutkivat ympäristöä erityisesti tätä varten kehittämiensä menetelmien avulla. Heidän ajatuksena oli luoda erillisiä tilanteita ja toimintatapoja, jotka paljastaisivat kaupungin ”ali-tajuisia” puolia ja osallistujien reaktioita kaupunkitilaan.
Pohdin tekstissäni, millaisia näkemyksiä ja ajattelutapoja Bataclan-teatterin läheisyyteen tehdyt ja jätetyt tekstit sekä kuvat kertovat terrorismista, terrori-iskusta ja sen vaikutuksista Pariisissa ja Ranskassa. Nostan myös esiin, millä tavoin tutkimani dokumentit kuvaavat koettua traumaa sekä turvallisuuden tai turvattomuuden kokemuksia. Etsin tarinoista jälkiä toisesta, siitä johon me vertaudumme, me jotka selvisimme terrori-iskusta, mutta joiden identiteettiin ja subjektin sosiaaliseen asemaa isku vaikutti.